Pelien säilytys: polttaako toimiala oman perintönsä?
Videopelialalla on yli 60 vuoden historia. Silti sen perinnön säilyttämiseksi tehdyt toimet ovat edelleen dramaattisen riittämättömiä, niin että voi kysyä, polttaako toimiala kirjaimellisesti omaa muistiaan.
Hälyttäviä lukuja
Video Game History Foundationin (VGHF) yhdessä Software Preservation Networkin kanssa tekemä tutkimus osoitti, että 87 % ennen vuotta 2010 julkaistuista peleistä ei ole enää kaupallisesti saatavilla, vain 13 % on yhä saatavilla. Muutamia esimerkkejä:
- Commodore 64:stä (1982), merkittävästä alustasta jolla julkaistiin noin 10 000 nimikettä, on kaupallisessa levityksessä enää noin 4,5 % pelivalikoimasta.
- Alle 3 % ennen vuotta 1985 julkaistuista peleistä on yhä saatavilla.
Useimpien klassikkopelien pelaamiseen jää jäljelle vain kolme vaihtoehtoa: omistaa itse kokoelma, turvautua emulointiin (usein juridisessa harmaassa vyöhykkeessä) tai vierailla harvinaisessa erikoiskirjastossa.
Digitaalisuus ei ole parantanut tilannetta
Voisi kuvitella, että digitaalinen jakelu vuoden 2010 jälkeen helpottaisi säilyttämistä. Todellisuus on päinvastainen: nimikkeitä katoaa kaupoista tasaiseen tahtiin jättämättä jälkeensä mitään fyysistä jälkeä. Yhteisölliset hankkeet, kuten Delisted Games tai Old Games Download, yrittävät dokumentoida näitä katoamisia, mutta ne paikkaavat puutetta, josta pitäisi vastata toimialan ja viranomaisten.
Institutionaalista kieltämistä
Tästä havainnosta huolimatta yhdysvaltalaisia julkaisijoita edustava Entertainment Software Association (ESA) väittää, että toimiala tekee jo tarpeeksi, vaikka se vastustaa säännöllisesti poikkeuksia, jotka antaisivat kirjastoille mahdollisuuden tarjota etäkäyttöä vanhoihin peleihin. ESA nostaa esiin yksittäisiä lahjoituksia (yli 2 500 peliä on luovutettu Library of Congressille), mutta se ei riitä: säilyttäminen ei voi nojata pelkästään sellaisten toimijoiden hyvään tahtoon, joiden etu on myydä uutta.
Säilyttäminen ei tarkoita pelkkien myyntimenestysten pelastamista. Se tarkoittaa kulttuurin monimuotoisuuden pelastamista, myös vähäisempien, kokeellisten ja unohdettujen teosten, jotka tekevät taiteenlajista rikkaan.
Lähde: GamesIndustry.biz, « Video game preservation: is the industry torching its own legacy? »
Viralliset lähteet
Arvioi tämä artikkeli
4.5/5 · 4 ääni
Kommentit (0)
Ole ensimmäinen, joka kommentoi tätä artikkelia.