Kun Sony poistaa ”elinikäisesti ostettua” sisältöä: digitaalisen omistamisen illuusio

Keskustelu siitä, kuinka pysyvää digitaalisesti ostettu sisältö todella on, sai merkittävän käänteen: Sony ilmoitti poistavansa yli 1 300 Discovery-ohjelmaa PlayStation Storesta, vaikka nämä sisällöt oli alun perin myyty ”elinikäisenä pääsynä”.

”Elinikäinen pääsy”… toistaiseksi

Kuten GameBlog kertoi, Sony oli varoittanut käyttäjiä siitä, että nämä sisällöt, jotka oli ostettu joskus jopa vuosia aiemmin, lakkaisivat olemasta saatavilla, syynä oikeudenhaltijan kanssa tehtyjen lisenssisopimusten päättyminen. Lupaus ikuisesta pääsystä osoittautui käytännössä täysin riippuvaiseksi kahden yrityksen välisestä sopimuksesta, johon ostajalla ei ole mitään vaikutusvaltaa.

Kohun seurauksena pääsy lopulta pidennettiin osapuolten välisen sopimuksen jälkeen. Mutta vahinko oli jo tapahtunut: tapaus osoitti mustaa valkoisella, ettei digitaalisen sisällön ”ostaminen” takaa siihen pääsyä huomenna.

Miksi tämä koskee muutakin kuin Discoverya

Tämä tapaus ei ole yksittäinen poikkeus, vaan oire. Sama mekanismi koskee myös pelejä: nimike voi kadota valikoimasta, palvelu voi sulkeutua, lisenssi voi vanhentua. Sisällöntuottajien, kuten Conkeraxin, tuolloin herättämä huomio välitti juuri tätä viestiä: digitaalinen omistaminen, sellaisena kuin sitä nykyään myydään, on hauras lupaus.

Juuri tästä syystä on vaadittava vähintään läpinäkyvyyttä (tieto siitä, että ostetaan ehdollinen pääsy, ei omaisuutta) ja jatkuvuustakeita. Lue myös: ikuisen fyysisen pelin illuusio.

Lähteet: GameBlog · PlayStation (oikeudelliset tiedot).